torstai 8. kesäkuuta 2017

Auringonsäteitä sadepäivään



Onpa siitä aikaa taas, kun olen viimeksi tänne jotain kirjoitellut. Päivät vaan vilisee ohi ja yhtäkkiä sitä havahtuu, että tuo pikku jätkäkin on jo puoli vuotias! Kohta mun äitiysloma on loppu, justhan se vasta alkoi.














Ensiviikon lauantaina vietetään mun kolmekymppisiä. Mä oon tänään koko päivän leiponut juhlia varten macaroneja valmiiksi pakastimeen. Vaaleanpunaisia tietysti, sitruuna ja mustikka täytteillä. Mä varmaan nään unissakinin ensi yönä niitä, koska valehtelematta valmiita macaron-leivoksia tuli 120kpl!!!! Ehkä lähti taas vähän lapasesta toi tuohu :D Toisaalta vieraitakin on juhliin tulossa jonkin verran eli eiköhän ne leivokset siitä hupene. En halunnut juhliini täytekakkua tms, joten nuo pienet leivokset saavat nyt ajaa kakun virkaa. Hitsin makeita niistä ainakin tuli. Oli niin huippua, kun löysin googlettamalla tiedon, että macaronit voi tehdä valmiiksi pakastimeen ja juhlapäivänä sulattaa. Tossa yksi päivä tuli testattua muuttuuko niiden maku/rakenne pakastimessa, ei muuttunut, ihan yhtä hyviä olivat. Helpottaa niin mielettömän paljon, kun voi tehdä tarjottavia valmiiksi niin paljon kuin vaan on mahdollista. Ja onneksi äiti tulee auttamaan tytärtään hädässä jo hyvissä ajoin. Hän on luvannut hoitaa ruokapuolen. Se on suuri apu.

Tämmösenä sateisena päivänä oli ihana palata noin aurinkoisiin kuviin. Kuvat ovat viime viikon lauantailta. Oltiin silloin lähdössä YO-juhliin. Huomenna lähdemmekin Uuteenkaupunkiin. Siellä on mun lapsuudenystävän kolmekymppiset. Toivottavasti ei sataisi, koska juhlat järjestetään mökillä. Olisi niin kivaa saada viettää aikaa siinä mökin pihalla auringonpaisteessa. Viimeksi kyseisessä mökissä on tullut oltua ala-asteen luokkakokouksessa. Hitsit, siitäkin on jo aikaa. Uudessakaupungissa alkaa huomenna Merefestit. Voipi olla, että sielläkin tulee illalla piipahdettua juhlaväen kanssa, viime kerrasta onkin jo aikaa.  

Nyt lähden Dimmun kaa pienelle lenkille. Raitis ilma tulee tarpeeseen, kun on koko päivän viettänyt uunin ääressä keittiössä. Ihan on nuutunut olo mutta silti mahtava fiilis, kun sain leivokset tehtyä. 

- Laura



sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Flunssaa ja kuvia sieltä sun täältä







Tervehdykset täältä sairastuvalta. Mä oon ollu kaameessa (oikeesti ihan ylimegaeriöverikauheessa) räkätaudissa jo reilun viikon ajan ja tää tuntuu nyt kestävän iäisyyden. Ei meinaa olo millään helpottaa vaikka mitä tekis ja miten päin olis. Kuumetta sentään ei enää ole mutta muuten olo on surkea ja veto ihan poissa.
 





Väsy on aivan jäätävä. Oon nukkunu tän reilu viikon aika yhteensä 1-4tuntia/yö. En kertakaikkiaan saa nukuttua. Ja jos saan, niin heräilen koko ajan. Heti, kun menen makaamaan, niin alkaa ihan helvetisti yskittämään ja peli on menetetty. Niin ärsyttävää.

 


 
 
 
  Olen juonut kuumaa, ottanut niitä tippoja mitä lapsena laitettiin sokeripalaan, syönyt kohta paketillisen särkylääkkeitä, pitänyt yön aikana Mynthonia suussa, muutenkin vetänyt Mynthoneita monta askia, syönyt valkosipulia..... Ei auta mikään. Ei sitten mikään. No valvotaan sitten. Kai jossain kohtaan on vaan niin katkipoikkirikki, että yskä ei haittaa yöunia...
 
 
 

  



 

 


 
 
Nyt kun olen itse kipeänä ja todella väsynyt, niin täytyy olla tyytyväinen, että Lucas on suht helppo lapsi. Hän viihtyy myös itsekseen leikkimatolla/lattialla/sitterissä tutkien lelujaan/käsiään/varpaitaan, eli mun ei tarvitse olla kokoaikaa viihdyttämässä. Suuri onni on myös se, että Lucas on vihdoin alkanut nukkua öitään paremmin. Keskimäärin herää enää 1-2 kertaa yössä. Mahtavaa! Silti Lucas on nyt ollut parina päivän hoidossa mammalla ja pappalla, että olen saanut oikein kunnolla levätä. Olen kiitollinen, kun on apua ollut saatavilla miehen ollessa töissä.  







Tämä karvakorva onkin sitten ollut pois kotoa vähän enemmän. Dimmun on nyt parempi olla hoidossa, koska en kykene tekemään pitkiä lenkkejä tässä olotilassa. Mamma ja pappa lellii sitä ja se saa siellä leikkiä koirakaverinsa kanssa. Ei siis varmasti laita yhtään pahaksi, että siellä nyt viettänyt enemmän aikaa ;D
 




















Toisaalta mä olen ehkä itse myös vaikuttanut tän taudin kestoon. Mulla on ollut sovittuja menoja, joita en ole halunnut perua flunssan takia. Viikko sitten olin Uudessakaupungissa äitini luona Lucaksen kanssa, koska kummilapsellani ja hänen siskollaan oli synttärijuhlat. Jouduin viime vuonna jättämään juhlinnat väliin raskauspahoinvoinnin takia, joten nyt en missään nimessä halunnut missata juhlia. 
 
 








Oltiin mieheni kanssa sovittu menneellä viikolla treffit, joten eihän niitä nyt missään nimessä voinut perua flunssan takia. Teki varmasti tosi hyvää sekin mun taudille, kun liian vähissä vaatteissa kuljin pisin kaupunkia. Ulkona näytti niin kauniille ja lämpimälle mutta tuuli oli hiton kylmä. Kiva päivä oli silti :D
 
 
 
 
 
Mitä siis valitan, koska mahdollisesti olen itse tän olotilan itselleni aiheuttanut. Tai ainakin sen, etten nyt pääse millään tästä eroon.
 
- Laura
 
ps. postauksen ensimmäiset kuvat ovat appiukon 60v juhlista. En sentään nyt ole tuolleen tälläytynyt :D #yövaatteetedelleenpäällävaikkakelloonjovaikkamitä.